keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Jahtia tammi-helmikuussa

Mäyräkoiralla jahtuu alkaa olemaan pikkuhiljaa paketissa, ajopuolella. Luolalinjaisillahan kausi vielä jatkuu. Täällä kausi loppui eilen 26.2. Koiran "lepohengitys" oli todella nopeaa, myös ruokahaluttomuutta sekä suun "kakomista" ilmeni. Samana päivänä lääkäriin ja koirasta otettiin varmuuden vuoksi verikokeet sekä se röntgenkuvattiin. Röntgenkuvasta paljastui tulehdus keuhkoista, joka oli aika vahvana. 10 päivän antibioottikuuri sekä muutama viikko ilman kuntoilua.

Kaurisjahtihan loppui tammikuuhun. Ehdimme käydä kerran jahdissa, mistä jäikin hyvä maku suuhun, varsinkin koiralle ;)

Aamusella löysäsin Eevin, kauriiden peltoruokinnalta irti. Koko ruokinta-alue oli tampattu moneen kertaan, myös samaisena yönä siellä oltiin vierailtu. Jäljet veivät läheiseen sekametsään. Metsäkin oli tallattu täyteen jälkiä, koira antoi ääntä kyllä yöllisille jäljille, mutta ajo ei meinannut millään lähteä käyntiin. Tutkasta seurasin, kun koira palasi ruokintapaikalle. Silloin nousi taas ajatus, "Ei tästä tule sitten yhtään mitään!" Eevi silti haki ja haki pellolla, kunnes se otti jäljen ja lähti herättelemällä sen perään. Jälki meni pellon toiseen kulmaukseen, kuusikkoon, mistä lähtikin ajo ! Ajo lähti melkein totuttuun tapaansa ensin rajusti poispäin pellolta, heittäen silti lenkin suhtkoht kaukana. Ajo lähti tulemaan takaisin, mutta painui lopuksi pyyntialueen ulkopuolelle, mistä kytkin koiran odottaen, että uudet passit vedetään. Samassa kuului kolme laukausta. Vhf:stä ilmoitettiin, että vasaa ammuttu, mutta ei ollut jäänyt. Kauriit olivat tehneet 90 asteen käännöksen ja palanneet takaisin lähtöpaikkaansa.

Eeville kertyi hieno työskentely, noin 1,2h hakua ja 40 min ajoa!
Koiran kanssa pellon kulmaan, minne vasa oli kadonnut laukauksen jälkeen. Kun koira pääsi jäljelle, alkoi heti "ajo" minkä jälkeen kuusen alta kuului kauriin rääkäisy. Eevi oli ilmeisesti luullut kaurista jo kuolleeksi, ja tarrannut kiinni. Kauris lähti etenemään koiran edellä pientä kuusikkoista kaistaletta. Lähdimme kaverin kanssa, minä kaistaleen toista puolta ja hän toista puolta pitkin juosten tavoittamaan kaurista. Jonkun matkaa juostuamme, huomasin pieneen aukkoon tulevan eläimen, kauriin. Pikainen katsaus, että koira ja kaveri eivät olleet ampumalinjalla ja huudahdin, että "minä ammun!" Kauris jäi siihen, koiran tultua sitä retuuttamaan.

Ohessa kauristyöskentely kuvakaappauksena trackerin nettiseurannasta!


Seuraavana päivänä alkoikin juoksuaika, joten kaurisjahdit olivat tältä kaudelta ohitse.

Helmikuussa sitten ajeltiin muutamat tuntiset ajot, jäniksille ja ketuille. Kettu tuntuu kiinnostavan loppujen lopuksi suhtkoht kovaa, sillä ne haetaan kaukaakin ylös, ilmavainulla :)
Tässä eräs jänisajoista, kuvakaappauksen muodossa,



Vielä lopuksi kauden viimeisin ajo, ketulle. Ilmavainulla noin 200 metrin päästä ylösotto. Ajoa noin tunti, ja louhikkoisesta maastosta hukalta pois, sielläkin viihtyi kuitenkin tunnin, eikä minkäänlaista halukkuutta ollut tulla pois :)


Nyt odotellaankin, että asvaltti sulaa, ja aloitellaan maalis-huhtikuussa pyörälenkit, sekä verijälki reenit!
Kausi 2012-2013 sujui loppujen lopuksi yli odotusten. Monia yli tunnin ajoja, hyvät hakutyöskentelyt, sekä ylösotot. Myös kettua käytiin haukkumassa riihessä naamat vastakkain. Kausi tuotti, 2 kaurista sekä jäniksen. Ensi kauteen saa lähteä luottavaisin mielin.

Kauden toinen rautanäätä oli myös erehtynyt jalmarin laatikkorautoihin 24.2! Sain kaverilta vinkkiä, että raudoista pitäisi orava/näätä löytyä. Kello ehti jo melkein ilta yhdeksään, raudoille saavuttuani, siellä odotti kuitenkin tälläinen näky,

Pienen purkamisen jälkeen kauden toinen rautanäätä oli hyppysissä!

Komia karvainen, kollinäätä, joka painoi 1,4kg ! Taitaa tämä lähteä keväällä täyttöön.
Loppukevät mennäänkin sitten näätien ja supien perässä. Vielä löytyy mukavasti tekemistä ennen kauden loppua, jahdissa !

lauantai 22. joulukuuta 2012

Mäyräkoiran huippuhieno kehitys tänä kautena

Kausi alkoi epävarmoissa merkeissä, kun 20.8 jälkeen päästiin heittämään pientä lenkkiä metsään. Eevi ei tuntunut hakevan kunnolla, ja näyttipä myös hiukkasen metsästysintoakin puuttuvan. Vielä Elokuun lopun kokeen mentyä penkin alle, ihmettelin että mitä kummaa? Olin tehnyt erilaisia ja erimittaisia verijälkiä koiralle kuluvana kesänä ja myös juoksuttanut sitä pyörän vierellä, kuntoa kohentaen syksyksi. Kaiken huipentuma oli se, että joskus kun metsään lähdettiin saattoi koira jäädä autolle, eikä uskaltanut edes lähteä mukaan. Myös laukaisupelko oli syyskuussa suuri, jopa niinkin suuri, että koira saattoi juosta metsästä takaisin autolle.

Kanalintujen pyynti alkoi, mutta alitajunnassa tuli vain kokoajan ajatelleeksi, että koiraakin pitäisi reenata. Keksinkin ottaa sen mukaan melkein jokaiselle jahtireissulle metsään. "Kauan" aikaa oli jo kulunut syyskuusta, kunnes kuultiin ensimmäinen ajo jänikselle, mikä sekään ei kestänyt kauaa. Ei muutakuin lisää metsää, metsää ja aikaa! Parhaimmillaan koira taisi päästä 5 kertaa viikossa metsään. Vaikka aina ei löytynytkään ajettavaa, huomasin että koira alkoi tehdä välillä erilaisten hajujen perässä pidempää lenkkiä, ne toivat uskoa ja toivoa, että kyllä tästä vielä noustaan.

Sitten, metsäkanalinnun pyynnin toiseksi viimeisellä viikolla haku aukeni yhtäkkiä todella paljon! Olimme kulkeneet jo pitkän matkaa hyviä lintu ja jänismaita, mutta mitään ei ollut kuitenkaan vielä löytynyt. Erään kallion päällä annoin koiran hakea edessäni, kunnes siihen tuli yhtäkkiä kunnolla virtaa ja lähti etenemään määrätietoisesti kohti länttä. Kuinka ollakkaan, Eevi nosti ensin kalliokankaalta koppelon ja heti tämän perään metson lentoon! Tilanteeseen vain en harmikseni kerennyt, vaan jäin ihmettelemään koiran työskentelyä. Ei kauaakaan metsotilanteesta, koira alkoi taas merkkailemaan, että nyt on etumaastossa jotain kiinnostavaa, ja kuinka ollakkaan koira nostikin kaksi valkoista riekkoa ylös 15 metrin päästä. Sitten oli hyvä pitää taukoa, ja vielä ihmetellen tutkailla, kuinka koira alkoi hakea määrätietoisemmin, "pyöreämmin" sekä samalla kauempaa.

Sitten, 3 päivä marraskuuta kaikki osui kohdalleen  ja pääsin kaatamaan toisen metsäkauriin Eeville lyhyestä, mutta kiivaasta ajosta!

Kaadolla koira tuntui ottavan kaiken ilon irti kaadosta, ja mikä tuntui myös olevan sille kuin itsestään selvyys, että "Oliko tässä jotain uutta?"

Sitten taas reenailtiinkin hetken ja ajeltiin ihan mukavia ajoja valkoisille jäniksille, mustalla maalla. Silloinkin olimme jo palaamassa maastosta pois, kunnes Eevi löysi jäljen ja tiesin heti, että se oli jäniksen yöjälki. Nopea siirtyminen passiin, ja samassa alkoikin jo pienoinen herättely, kunnes tämän jälkeen alkoikin koiran intoa huokuva ajoääni, ja äänestä päätellen ehdin ajatella, että nyt lähdettiin näkölähdöllä, ja aivan oikein.
Taimikon rajaa pitkin juoksi valkoinen jänis, kunnes minun kohdallani huudahdin sille pysähtymisen merkiksi, ja- laukaus. Jänis nurin ja koira kaadolle vielä antamaan jäniksen lopetukseksi "niskahierontaa". Ensimmäinen jänis koiralle oli tosiasia, vaikkakaan ei pitkästä ajosta, mutta edellisenä päivänä oltiin tällekkin ajeltu hyvä ajo, ja yöjälkityöskentely kesti tässäkin useita minuutteja.


Sitten alkoikin ajot ja hukan selvittelytkin kulkea ! Hukkia selviteltiin yksin, eikä missään nimessä lähdetty hakemaan isännän apua, jos jälki meni hukkaan. Ajoeläimiin päätti Eevi myös lisätä uuden tulokkaan, ketun minkä se kaivoi itse makuulta ylös ja ajoi sitä 1h. Hartaana toiveena onkin vielä saada kettu nurin tälle kaudelle, ja sitten on tavoitteet kyllä ylitetty reilusti!

Tämänhetken tilanne on se, että todennäköisesti ensi syksynä teemme seuraavan koestartin, koestartin, minkä olin jo ehtinyt unohtaa kokonaan koiran kohdalta. Eeviltä on kuultu hyviä ja kohtuupitkiä ajoja, haku on järjestelmällistä, laajempaa ja löytökyky on parantunut huomattavasti, hukat selvitellään pääosin itse, eikä isäntää ei yleensä tulla hakemaan avuksi, laukaisupelkokin on melkein mitätön. Eevi rekisteröi kyllä laukauksen, mutta ei enää osaa pelätä sitä niinkuin ennen. Metsästysintoa on myös vaikka muille jakaa, lumi ja pakkanen ei haittaa ollenkaan. Ja mikä tärkeintä Eevi on pysynyt koko syksyn terveenä ja välttynyt onnettomuuksilta !

Tyytyväinen saa olla kauden kehitykseen.

torstai 22. marraskuuta 2012

Näätää raudoilla

Nyt on hyvä aika kaivaa vanhat pyyntiraudat varaston perältä ja rakentaa niihin suojakotelot, valmiit "koteloraudat" voi myös hankkia valmiina kaupasta, näistä esimerkkeinä Jalmarin Laatikkorauta.


Itseltäni löytyy kyseinen laatikkorauta, veinkin sen yksi viikonloppu metsään, paikalle, missä olin kuullut monia vuosia sitten näädän pyörineen. Raudat nostin kuuseen, yli metrin korkeuteen, ja syötiksi laitoin syksyisen pyyn roippeet. Odotukset eivät olleet mitenkään kovat, kun raudat metsään jätin.

Seuraavana viikonloppuna, tuli mieleen, että voisi käydä vaikka raudat tarkistamassa, vaikka sieltä ei, mitä luultavammin mitään olisikaan. Kaukaa rautoja katsottuani ihmettelin, että mitä tummaa laatikon suulla oli, näädän häntähän se siellä! Tunnelma oli todella hyvä, kun ensimmäisen näädän irrottelin raudoista!



Vielä pitäisi laatikoita jokunen rakennella lisää, kolmen, jo metsässä olevien rautojen tueksi.

Ps. Seuraako tätä blogia enää kukaan?

lauantai 3. marraskuuta 2012

Jotain niin mahtavaa, päivä kaurisjahdissa.

Tullut taas tänne blogiin hiukan taukoa kirjoittamisesta, erinäisten tapahtumien takia. Metsällä ollaan käyty mäyräkoiran kanssa muutamaan otteeseen, ja tänään starttasimmekin kaurisjahdit, todella hyvin!

Eli aamusella ajeltiin mäykyn kanssa metsästysseuran majalle, kokoontumiseen kauden ensimmäiseen metsäkauris/peurajahtiin! Siellä pienet toimintasuunnitelmat ja sitten aloitettiinkin jo siirtyminen läheiselle alueelle, missä edellisenä ltana oli kauriita näkynyt. Aseena minulla oli mukana, Tikka LSA-55 .308.

Kun  autosta oltiin noustu, kuuluikin jo vhf:stä, että yksinäinen kauris oli tullut tiestä yli, mutta oli ollut liian kaukana, haulikkomiehelle. Sovittiin sitten siinä, että jos ei tästä alueesta mitään löydy päästetään koira jo nähdyn kauriin perään. Kuljettiin peltoja ja koukattiin lopulta peltosaarekkeeseen, mistä kauris oli tullut tiestä yli. Mäyris alkoi herätellä pellolla jonkun jälkiä, mutta takkusi niiden kanssa todella kauan. Kävelimme sitten tielle, ja pääteltiin, että siinä saarekkeessa ei enää eläimiä ollut, joten haetaan koira jäljeltä ja päästetään tien ylittäneen kauriin jäljille. Koiran sain kiinni ja sitten odottelemaan tielle, että passit saataisiin valmiiksi.

Passit kun saatiin valmiiksi, niin linkku auki ja samassa koiralla oli jo ajo päällä. Kuunneltiin ja katseltiin kun koira ajoi noin vartin ja sitten tuli hukka. Koira ei saanut sitä selvitettyä ja lähti palaamaan takaisin tielle. Odottelin sitten koiraa tielle takaisin ja ehdotin, että lähden sen kanssa hukkapaikalle, jos saisi selviteltyä sen. Hihnassa sitten mentiin koiran kanssa nevaa pitkin, minne jäljen hukkasi. Oltiin jo hukkapaikoilla, kun mäyräkoira alkoi vetämään niin h*elvet*n kovaa hihnassa ja vinkumaan. Linkku jälleen auki ja ajo raikuu taas.

Kävelin sitten läheisen mäen päälle nevan reunaan passiin, mistä ajattelin kauriin tulevan tulevan. Ehdin vilkaista äkkiä Samsungin näytöstä, trackerin ohjelmaa, että tietä kohti kaartaa, ilmoitin sitten vhf:llä tiellä passaaville, kunnes kaksi kaurista tulee pomppien nevan laitaa. Äkkiä puhelin maahan. Yksi kauris pysähtyy 50 metriin näkyville, mutta kuusen taakse jää yksi, en uskalla ampua, kun en ole varma onko takana vasa. Pulssi hakaa tuhatta ja sataa ja kauriit ottavat pari askelta eteenpän, ja alkavat kuunnella ajoa. Pukkihan tuo toinen on, totean. Vhf:stä kysyn, -Kelpaako pukki? -Joo, joo laita vain kumoon. Siinä sitten tärisevin käsin pukin ranka ristikolle ja laukaus. Näen kiikarista, kun pukki kaatuu niille jalansijoille ja naaras jää ihmettelemään, että mikäs kaverille tuli, sitä en kuitenkaan viitsi yrittää ampua edes samaan läjään. Totean vhf:ään, että ensimmäinen kaurispukki itselleni nurin!

Onnentoivottelut ja katsomaan saalista, nostan pään pystyyn ja katson, että luotihan osui leukaan, josta meni kaulan sisään. Luotina toimi Norman Oryx. Ainakin kallotrofeen tästä saa valmistettua, totean. Koira saapuu minuutin sisällä kaadolle ja alan kehumaan sitä, koira iskee mitään kyselemättä suoraan kiinni nahkaan, koira hihnalla puuhun kiinni, ettei nyhtäisi karvaa oikein, koska muokattavaksi nahka menee. Pyydän apua, koska millään ei kädet riitä kaiken kantamiseen. Passimies kantaa kauriin tielle minun ja koiran seuratessa perässä.

Sitten vielä pakollinen saaliskuva ja kaikki jahdissa mukana olevat tulevat onnea toivottelemaan kädestä pitäen. Kauris oli nuori pukki, korkeintaan kolme vuotias. Paremmin ei voisi Lauantai päivää viettää! :)

torstai 4. lokakuuta 2012

Lähiaikoina hankittuja varusteita

Jos olet vanhanliiton korpimetsästäjiä, parasta vaihtaa sivua! Juttua luvassa Sastan metsästyspuvusta, robosorsasta sekä muutamasta sorsapillistä.


Eli viime perjantaina haettiin Ahti Huvilalta uusi metsästysasu, vanhan Jahti Jaktin Camo Forestin tilalle.
Kyllästyin tuohon erätukun pukuun siksi, että aina kun aamusella kosteaan metsään lähdit, niin housut kastuivat miltei heti. Puvuksi valikoitui Sastan Camo Hirvas puku, hupulla. Se kuulosti syksyiselle liikkumiselle parhaalta. Talvella pärjää hyvin paksummalla erätukun puvulla, mutta syksyllä meinaa tulla hiukan kuuma kävellessä. Keskustelupalstoja luettuani, pisti silmään sen vettähylkivyys. Ja totta, viikonloppuna, varsinkin sunnuntaina tuli vettä aika ankarasti, ja puku tosiaan piti!

Tässä Camo Hirvaan takki. Pakko myöntää, että näin mukavaa takkia en ole vielä ikänä päälläni pitänyt! Takista löytyy yhteensä neljä taskua, ja ne riittävätkin ihan hyvin. Pukuhan on Gore-Texiä ja siitä löytyy myös kevyt vuori.

Puvun housut, pitävät myös täydellisesti vettä! Lahkeensuut, ovat tarralla säädettävissä, ja tämä ominaisuus toimiikin hienosti! Housuista löytyy myös vetoketjulllinen reisitasku.
Pukua olen käyttänyt vasta kohta viikonpäivät, mutta lyhyen testaamisen perusteella en voi kuin suositella! Kyllähän tältä hintaa löytyy, mutta jos olet valmis maksamaan puvusta, jonka haluaa palvelevan monia vuosia, suosittelen!
Vielä muutama lisähuomio:

-Kevyt puku kokonaisuudessaan
-Miellyttävä kangas ihoa vasten
-Vähän erilainen camokuvio hyvällä tavalla (kauneus on katsojan silmissä)



Jo kauan aikaa sitten ajattelin, että miksi ihmeessä hommata tälläistä kallista sorsan kuvaa, missä on moottori, mikä taas pyörittää siipiä. Noh, nyt se kuitenkin varastosta löytyy :) Tarkkasilmäiset saattavat huomata, että kyseessä on motonetin robo-sorsa. Vielä ei tätä ole ehditty kokeilla jahdissa, että kuinka toimii, mutta tarkoitus vielä tällä kaudella käydä koittamassa, mitä muuttosorsat sanovat, vai nauravatko vain. :)


Sitten vielä pilliarsenaalia. Etualalla olevan Buckgardenin valmistaman Tall Timberin kävin hankkimassa paikallisen urheiluliikkeen poistomyynnistä halvalla. Tästä ei vielä jahdissa käyttökokemuksia löydy, mutta tätäkin tosiaan tullaan vielä kokeilemaan!

Vierestä löytyy taas, Flextonen "camo" yksikielinen pilli. Tietämättömille tiedoksi, että yksikielisestä lähtee kauemmaksi kantautuva ääni, joka soveltuukin hyvin, isoille vesistöille, kaksikielinen taasen pienemmille vesistöille hiljaisemman äänensä takia. Flextonen avulla ei ole vielä tällä kaudella sorsia saatu kutsuttua.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä löytyy Zink Calls:in Powerhen 2. Tätä on tullut käytettyä eniten ja on saatu sorsiakin ampumaetäisyydelle. Tämä pilli yksi suosikeistani.

Viikonloppu tullaan viettämään jälleen hirvieläinten parissa. Lauantaina mäyräkoiran kanssa peura/kaurisjahtiin ja sunnuntaina hirvijahtiin. Jos siinä sivussa sitten kävisi vielä lintujakin katselemassa. Toivotaan, että mukavia sekä jännittäviä  tilanteita tulossa! :)


sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Hetken hiljaisuuden jälkeen

Terve taas pitkästä aikaa!

Joitain tapahtumia on tässä kahden viikon aikana ollut, sekä varusteita on myös vähän päivitelty, nyt saakin elää taas hetken tiukalla säästölinjalla :-).

Viikko sitten läksin koulun jälkeen pienelle lenkille maastoon. Paikka oli lupaava, metsä oli kanalinnuille ihanteellinen, ja marjojakin löytyi maastosta runsaasti. Olin myös tavannut kesällä kys. maastossa teeripoikueen. Kaikesta tästä huolimatta en nähnyt/kuullut yhtään kanalintua.

Tein jo matkaa autolle pettyneenä tyhjästä lenkistä. Saavuin aukon laitaan ja ajattelin pitää vielä haulikon valmiina kaiken varalle. Yhtäkkiä jotain lähti kaatuneen kuusen alta. "Jotain ruskeaa." "Onko se teeri?" "Ei se voi olla, sillähän on korvat." Jänishän se oli. Beretta lennähti olkapäälle ja refleksilaukauksella ensimmäinen jänis nurin! Kyllä ihmeellisesti lämmitti mieltä täysin tyhjän lenkin jäljiltä. Jäniksen nostaessani ylös, tuli mieleen, että kuinka painava tämä on. Kotona punnittiin ensin kalavaaalla, joka näytti huimat 4,1 kg! Itse aloin jo epäilemään painoa, ja seuraavana päivänä tarkistettiinkin paino vielä tarkemmalla vaaalla, joka pysähtyikin 3,6 kilon lukemaan. Iso jänis silti!

Haulikkona siis, Beretta A300 Outlander, supistajana 1/2 Carlson`s, ja patruunana RC-40 3,3mm




Pyitä on käyty myös pillittämässä, heikommin tuloksin, mutta silti yksi poikapyy on saatu reppuun.

Tavoitin siis poikueen metsästä. Pyypoikue on siitä jännä, että ne eivät kovin helpolla tule pillille, vaan menevät hiljaiseksi. Käveltyäni paikalle, pyitä senkun nousi edestä "kirkasta varoituslitinää" pitäen.
Poikapyyt eivät kauas lentäneet, ja niitä tavoittikin tuon tuosta, kunhan malttoi mielensä ja katsella oksat tarkkaan. Pääsin pyytä ampumaan jo 10 metriin oksalle, mutta jostain kumman syystä se ei jäänyt. Taas pieni seuraaminen ja pyy istuu koivun oksalla. Nopeaa haulikko olalle ja pyy alas.

Poikapyy reppuun Saga Exportin, 2,75mm avustuksella.












Hirvijahti alkoi meillä myös 29.9 Lauantaina. Saalista ei kumpanakaan päivänä saatu, mutta parempi onni ensiviikonloppuna. Oli muuten kumma, että hirvijahdin aikaan passissa ollessa pyyt lehahtivat melkein heti paikalle. Yhteensä 3 ampumatilannetta kahden päivän aika, mutta sitten kun lähdettiin jahdin jälkeen niitä etsimään, olivatkin kovin ujoja :-)

Lopetetaan ylläolevaan kuvaan tämä juttu, tälläviikolla kerron vielä lisää viimeaikaisista varustehankinnoista.

torstai 13. syyskuuta 2012

Metsäkanalintujahtia sekä pari sanaa pyyn pillityksestä

Näin on taas potkaistu syksy käyntiin kanalintujahdin merkein!

Mitään lintukoiraahan en omista, vaikka sellainen onkin kokoajan haaveissa, eli kanalintuja metsästän pomppulintujahtina, pyyn pillittämisellä sekä tänä syksynä myös jonkun verran latvalinnustamalla.

Eniten näistä tyyleistä minua kiehtoo pyyn pillitys. Saat istahtaa mättäälle, kaivaa pillin taskusta ja alkaa pillittämään pyytä. Itse pillitän pyitä tälläisellä sarjalla: Pii-Pii-pipipi. Sitten kun pyy alkaa vastailemaan, pidetään 1-3 minuuttia taukoa ja puhalletaan vastaus. Tämä siksi, koska pyy on todella utelias lintu, ja tulee tarkistamaan yleensä kuka on hänen reviirilleen tunkeutunut. Pyyn mielenkiinto pysyy mielestäni myös paremmin yllä.
Tuollaisesta kuusikosta sain vastauksen kolmelta eri pyyltä. Kesällä kuusikosta löytyi jopa 10 pyyn poikue! Eli pyitä pitäisi lähistöltä löytyä. Myös koppelopoikimukseen törmäsin mäyräkoiran kanssa kulkiessani. Lähtivät vain liian kaukaa matkaan.


Pyyn pillitykseen kannataa käyttää sellaista paikkaa, missä on tavannut joko koiras pyitä taikka peräti poikueen. Omista kokemuksista naaraat eivät kovin helpolla pillille tule. Omat saalispyyni olen saanut joko niin, että olen vain liikkunut metsässä ja löytänyt paikan missä pyyt viheltelevät toisilleen ja liittynyt viheltelyyn mukaan taikka metsässä kulkiessani olen  pyyn karkoittanut liikkumalla ja alkanut sitten pillittämään. Siitä hyvänä esimerkkinä maanantaina aloituksessa pillitetty pyy.
Tämä pyy pyöri koko pillityksen ajan tuppisuuna ympärilläni, ja ammuinkin sitä kuusen oksan taakse, mutta pyy jatkoi matkaansa. Siirryin hetken matkaa ja aloitin pillitämisen uudestaan jolloin pillille alkoi vastailemaan kaksi muutakin pyytä. Tämän jälkeen jo ampumani pyykin alkoi vihellellä ja erehtyikin sitten avonaiselle oksalle 20 metrin päähän, mistä sen pudotin. 300 grammaa oli tällä herralla painoa suolistuksen jälkeen.


Toisenkin ampumatilaisuuden sain tiistai-iltana, mutta pyy ehti juuri ja juuri hypätä oksalta lentoon, ja täten väisti haulit.

Viikolla käytiin myös kävelemässä pomppulintuja, mistä jäikin huono maku suuhun, pummit teereen ja vähän tämän jälkeen koppeloon! Noh, kausi on vasta alussa, jotenka kai tässä vielä tilaisuuksia tulee. Onneksi viikonloppu on lähestymässä, jotenka se tietää metsään lähtöä !